 |
| Omalla trampalla volttien harjoittelua |
Vietiin lauantaiaamusta mies lentokentälle kohti San Franciscoa. Ollaan tämä viikko ihan nelistään lasten kanssa isin ollessa työmatkalla. Tiedossa siis vielä normaalia enemmän rajojen ja äidin hermojen koittamista protestina iskän poissaolosta. Hän nimittäin vasta palasi kotiin viikon Tukholman reissulta ja lisäksi tiedossa on vielä tältä reissulta palattua heti muutama kolmen päivän työmatka. Aika raskaat viikot siis tiedossa yksin kolmen pienen pojan kanssa. Ja täytyy kyllä todella nostaa hattua niille äideille tai isille, ketkä pystyvät yksin pyörittämään arkea ja elämää lasten kanssa täyspäiväisesti. Onneksi meillä kuitenkin lasten isovanhemmat asuvat lähellä ja heiltä voi pyytää tarvittaessa apuja.
Onhan näissä lyhyissä eroissa tietenkin se hyöty, että pääsee ikävöimään ja tulee ajateltua toista eritavalla, kun ei olla nyt yhdessä päivittäin. Välillä sitä tulee ehkä pidettyä toista ja toisen tekemisiä itsestään selvyytenä. Vaikka ei saisi.. Se on jännä miten ihmisen mieli toimii ja sitä osaa välillä vasta sitten todella arvostaa jotain, kun sitä ei ole.
Oltiin eilen poikien kanssa Otahallissa Perhetöpinöissä purkamassa energiaa pelailemalla sählyä, sulkkista, jalkapalloa ja hyppimällä trampalla ja temppuradalla. Saatiin fafa eli mieheni isä mukaan avuksi. Perhetöpinät on kiva ja ilmainen Espoon kaupungin järjestämä tapahtuma kerran kuussa näin syys- ja talvikaudella. Tälle viikolle ollaan sovittu muutamat leikkitreffit kavereiden kanssa, niin saadaan illat kulumaan. Mun taktiikka tälle viikolle on se, että mitä enemmän ulkoilua ja ohjelmaa, sitä helpommin toivottavasti illat sujuu, kun joutuu yksin hoitamaan kotiaskareet ja lasten hoidon. Ja mukavaahan se on lapsille ja itselle kun on puuhaa ja kivaa yhdessä tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi : )