ARJEN HAASTEITA

Omalla trampalla volttien harjoittelua

Vietiin lauantaiaamusta mies lentokentälle kohti San Franciscoa. Ollaan tämä viikko ihan nelistään lasten kanssa isin ollessa työmatkalla. Tiedossa siis vielä normaalia enemmän rajojen ja äidin hermojen koittamista protestina  iskän poissaolosta. Hän nimittäin vasta palasi kotiin viikon Tukholman reissulta ja lisäksi tiedossa on vielä tältä reissulta palattua heti muutama kolmen päivän työmatka. Aika raskaat viikot siis tiedossa yksin kolmen pienen pojan kanssa. Ja täytyy kyllä todella nostaa hattua niille äideille tai isille, ketkä pystyvät yksin pyörittämään arkea ja elämää lasten kanssa täyspäiväisesti. Onneksi meillä kuitenkin lasten isovanhemmat asuvat lähellä ja heiltä voi pyytää tarvittaessa apuja.

Onhan näissä lyhyissä eroissa tietenkin se hyöty, että pääsee ikävöimään ja tulee ajateltua toista eritavalla, kun ei olla nyt yhdessä päivittäin. Välillä sitä tulee ehkä pidettyä toista ja toisen tekemisiä itsestään selvyytenä. Vaikka ei saisi.. Se on jännä miten ihmisen mieli toimii ja sitä osaa välillä vasta sitten todella arvostaa jotain, kun sitä ei ole.

Oltiin eilen poikien kanssa Otahallissa Perhetöpinöissä purkamassa energiaa pelailemalla sählyä, sulkkista, jalkapalloa ja hyppimällä trampalla ja temppuradalla. Saatiin fafa eli mieheni isä mukaan avuksi. Perhetöpinät on kiva ja ilmainen Espoon kaupungin järjestämä tapahtuma kerran kuussa näin syys- ja talvikaudella. Tälle viikolle ollaan sovittu muutamat leikkitreffit kavereiden kanssa, niin saadaan illat kulumaan. Mun taktiikka tälle viikolle on se, että mitä enemmän ulkoilua ja ohjelmaa, sitä helpommin toivottavasti illat sujuu, kun joutuu yksin hoitamaan kotiaskareet ja lasten hoidon. Ja mukavaahan se on lapsille ja itselle kun on puuhaa ja kivaa yhdessä tekemistä.

UUDET TUULET PUHALTAA

Meillä on ollut erikoiset ja jännittävät edellis viikot. Nimittäin meidän vanhemmat pojat Elias 09 ja Aksel 2011 aloittivat päiväkodin kaksi viikkoa sitten maanantaina. Olin sitä ennen Akselin kanssa muutamana päivänä tutustumassa hoitajiin ja toimintaan ja sen jälkeen pojat ovat olleet reippaasti ja innokkaina ihan itse päiväkodissa. Olen itse vielä kotona meidän yksi vuotiaan kanssa ainakin vuoden ja pojat  ovat siitä syystä lyhennettyä päivää hoidossa. Meillä kävi tosi hyvä tuuri kun saatiin pojille paikat viereisestä päiväkodista 400metrin päästä kotoa.

Nyt alkoi näyttää siltä että Elias ja Aksel ovat siinä iässä että kaipaavat uusia virikkeitä ja kavereita niinpä päiväkoti tuntui oikealta ratkasulta. Ja kyllä on ollut kiva katsoa kuinka intoa täynnä he ovat heti herättyään lähdössä leikkimään uusien kavereiden kanssa : )Tosin ensimmäisen viikon jälkeen kun vein pojat päiväkotiin oli itku herkässä ja ikävä yllätti. Tilanne oli kuitenkin rauhottunut nopeasti hoitajan sylissä. Kaitpa se menee niin että välillä on helpompia ja välillä vaikeanpia päiviä.

Mulla on siis tulossa ihan kiva ja helppo vuosi siinä mielessä, että päivisin on hoidettavana vain meidän pienimmäinen. Saan tehtyä päivän aikana kotiaskareet ja illalla on sitten aikaa ja energiaa touhuta isompien poikien kanssa.Tarkoitus olisi myös aloittaa joku harrastus Oskarin kanssa kun siihen on nyt päiväs aikaan mahdollisuus. Ensimmäisen lapsen kanssa sitä tuli kyllä käytyä muskarissa, vauvauinnissa ja jumpissa, mutta kummasti nyt muiden lasten kanssa ne on jäänyt. Kuulostaako tutulta?

Nyt alkaa olla lomat ohi ja suurimmalla osalla arki jo alkanut, siis tsemppiä syksyyn ja nautitaan arjen pienistä iloista!
Jonna