maanantai 29. syyskuuta 2014

ARJEN HAASTEITA





Omalla trampalla volttien harjoittelua


Vietiin lauantaiaamusta mies lentokentälle kohti San Franciscoa. Ollaan tämä viikko ihan nelistään lasten kanssa isin ollessa työmatkalla. Tiedossa siis vielä normaalia enemmän rajojen ja äidin hermojen koittamista protestina  iskän poissaolosta. Hän nimittäin vasta palasi kotiin viikon Tukholman reissulta ja lisäksi tiedossa on vielä tältä reissulta palattua heti muutama kolmen päivän työmatka. Aika raskaat viikot siis tiedossa yksin kolmen pienen pojan kanssa. Ja täytyy kyllä todella nostaa hattua niille äideille tai isille, ketkä pystyvät yksin pyörittämään arkea ja elämää lasten kanssa täyspäiväisesti. Onneksi meillä kuitenkin lasten isovanhemmat asuvat lähellä ja heiltä voi pyytää tarvittaessa apuja.

Onhan näissä lyhyissä eroissa tietenkin se hyöty, että pääsee ikävöimään ja tulee ajateltua toista eritavalla, kun ei olla nyt yhdessä päivittäin. Välillä sitä tulee ehkä pidettyä toista ja toisen tekemisiä itsestään selvyytenä. Vaikka ei saisi.. Se on jännä miten ihmisen mieli toimii ja sitä osaa välillä vasta sitten todella arvostaa jotain, kun sitä ei ole.

Oltiin eilen poikien kanssa Otahallissa Perhetöpinöissä purkamassa energiaa pelailemalla sählyä, sulkkista, jalkapalloa ja hyppimällä trampalla ja temppuradalla. Saatiin fafa eli mieheni isä mukaan avuksi. Perhetöpinät on kiva ja ilmainen Espoon kaupungin järjestämä tapahtuma kerran kuussa näin syys- ja talvikaudella. Tälle viikolle ollaan sovittu muutamat leikkitreffit kavereiden kanssa, niin saadaan illat kulumaan. Mun taktiikka tälle viikolle on se, että mitä enemmän ulkoilua ja ohjelmaa, sitä helpommin toivottavasti illat sujuu, kun joutuu yksin hoitamaan kotiaskareet ja lasten hoidon. Ja mukavaahan se on lapsille ja itselle kun on puuhaa ja kivaa yhdessä tekemistä.

perjantai 26. syyskuuta 2014

LOUNAS YHDELLE








Olin sopinut jo kouluaikaisen ystäväni kanssa lounastreffit kotiimme tälle päivälle, mutta aamusta jouduin ne perumaan, koska nuorimmalle pojallemme oli yön aikana noussut kuumetta. Tosi harmi, koska olemme ystäväni kanssa viime aikoina nähneet aika harvoin ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun joudun perumaan viime hetkellä sairastelun takia.

Noh, tein kuitenkin suunnittelemani lounaan itselleni ja tuli minun makuuni niin hyvää, että ajattelin jakaa ohjeen tänne blogiinkin. Pidän bataatista ja varsinkin syksyyn sopii hyvin keittoruoat. Siispä tein Bataatti-kookoskeittoa ja päälle vielä paistoin kanaviipaleita.

BATAATTI-KOOKOSKEITTO KANALLA:

2 Bataattia
1 Iso sipuli
2 Valkosipulinkynttä
1 Punainen chili
1 Lime
2 dl Kasvislientä
6 dl Kookoskermaa
450 g Kanaa

Kuori ja kuutioi bataatti. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenkota ja pilko se pieniksi paloiksi. Kiehauta kasvisliemi ja kookoskerma kattilassa ja lisää sinne bataatti, sipulit ja chili. keitä niin pitkään että bataatin ovat pehmenneet (n. 10. min ). Soseuta sauvasekoittimella ja purista sekaan limen mehu. Lisää tarvittaessa suolaa. Paista ja mausta naturelkana ja lisää se keiton päälle.

Ohjeen keittoon löysin täältä, mutta tein itse keittoa vähän enemmän ja lisäsin siihen tuon kanan, joten muokkasin hieman alkuperäistä ohjetta.

Nyt viikonlopun viettoon ja odottelemaan Vain Elämää sarjan toista jaksoa. Löytyykö muita sarjan faneja ja onko teille tälle kaudelle jo oma suosikki löytynyt?

Jonna

torstai 25. syyskuuta 2014

SYKSY









Olen ehdottomasti kesäihminen, olen syntynyt juhannuksena ja muutenkin tykkään enemmän lämmöstä ja valosta kuin kylmyydestä ja pimeydestä. Silti ensimmäisten pimeiden ja viileiden syksyiltojen saapuessa tuntuu, että niitä olikin jo odottanut. On aivan ihana laittaa kynttilät palamaan ja kääriytyä lämpimän peiton alle. Aamulla ilma on ihanan raikas ja ruskan värit on todella kaunista katsottavaa.

Syksyn edetessä, sitä alkaakin odottaa jo lunta ja paukkuvaa pakkasta. Sitä, että päästään tekemään ensimmäinen lumiukko, ja sitä kun pääsee ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen. Jos päivät ei olisi niin pitkään niin pimeitä, ei mulla olisi talvessa mitää valittamista.

Sitten vielä se ihana kevät, päivä pitenee ja valon määrä kasvaa. Luonto alkaa vihertää ja linnut laulamaan. Onhan neljä vuodenaikaa rikkaus, vaikka sitä tulee usein valitettua loskaa, kylmyyttää, pimeyttä ja mitä milloinkin. Nyt kuitenkin nautitaan syksystä ja eletään tässä hetkessä, niin paljon kuin se on mahdollista. Siispä suuntaan tästä peiton alle oman kullan kainaloon!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

HOME MADE PIZZA



Tehtiin tänään miehen kanssa yhteistyöllä ainakin minun elämäni parhaimman makuinen pizza. Mies teki pohjan ja minä hoidin täytteet. Rakastan juustoja ja yksi lempi juustoistani on vuohenjuusto. Rakensin täytteet sitten sen ympärille.

PARMANKINKKU RUCOLA PIZZA :

Tomaattipyrettä
Vihreää pestoa
Parmankinkkua
Vuohenjuustoa
Rucolaa
Tuoretta tomaattia
Balsamicosiirappia

Ensin paistettiin pelkkää pohjaa uunissa sen aikaa että siihen tuli ensimmäiset tummat läikät. Sitten lisäsin pohjalle tomaattipyreen sekä hieman vihreää pestoa. Siihen päälle sitten vuohenjuusto viipaleita ja parmankikkua. Uudestaan uuniin muutamaksi minuutiksi, jonka jälkeen päälle laitoin tuoretta tomaattia, rucolaa sekä hieman balsamicosiirappia. Siirappi kruunasi mun mielestä koko pizzan tuoden siihen pientä makeutta. Ai että oli hyvää : )



Tsemppiä kaikille ensi viikkoon!
Jonna

torstai 18. syyskuuta 2014

MIRROR MIRROR ON THE WALL

Ennen
Jälkeen







Kun muutimme maalasimme ruokailutilanseinän tummanruskealla sävyllä ja alusta asti oli suunnitelmana laittaa seinälle jokin iso valkoinen sisustuselementti. No päädyin valkokehyksiseen Hemnes peiliin, jonka löysin Ikean valikoimasta. Saimme sen vihdoinkin seinälle muutama viikko sitten ja olen ratkaisuun tosi tyytyväinen : ) Peili tuo valoa ja tilantuntua. Se tuo myöskin seinän värin vielä paremmin esille. Peili vilahtikin jo yhdessä aikaisemmasta jutussa, mutta tässä vielä lisää kuvia ruokailutilastamme. Mitäs tykkäätte ?

tiistai 16. syyskuuta 2014

JOJOILUA



Olen kirjoittanut muutaman kerran aikasemmin ( jo kuukausia sitten viimeksi) kuntoprojektistani. Siitä miten raskauksien ja lasten myötä oma liikkuminen on ollut " jojoilua " eli todella epäsäännöllistä. Jonain päivänä aina päätän, että NYT alkaa ruokavalio remontti ja NYT alkaa säännöllinen liikunta. Kuitenkin jostain syystä se aina loppuu aika lyhyeen. Joskus tulen itse kipeäksi, joskus taas lapset tulevat kipeäksi ( enkä silloin raaski ottaa aikaa itselleni ) joskus vaan karkinhimo vie voiton ( aika usein ) ja mitä milloinkin. Saan ehkä muutaman kilon painosta tiputettua, mutta kun se ei vielä missään näy, eikä tunnu, saatan taas retkahtaa syömään huonosti jos liikuntaan on jostain syystä tullut tauko. Tämä on ollut nyt tällaista oranavanpyörää viime vuodet. Todella rasittavaa..

Entisenä kilpaurheilijana olen tottunut siihen, että mulla on valmentaja ja tarkat ohjeet siitä miten treenaan ja syön. Oon aina ollut semmoinen ihminen, että kaipaan asiat kirjallisena. Haluan nähdä ne paperilla, silloin se tuntuu jotenkin todellisemmalta ja järkevämmältä ( vaikka kyllä tiedän itsekkin miten pitäisi syödä ja liikkua )

Vaihdoin liikuntakeskusta kun muutimme ja olen ollut nyt jäsenenä muutaman kuukauden liikuntakeskus Foreverissä. Oon ollut todella tyytyväinen heidän palveluihin ja tiloihin, eikä matkoihinkaan mene kuin autolla reilu viisi minuuttia. Eli puitteet liikunnalle olisi hyvät, eikä treenejä voi perua nyt oikeen matkoihinkaan vedoten. Pitäisi vaan saada sellainen pidempi ehjä treenijakso, että saisi jotain tuloksia aikaan niin sitten ei enään haluaisi päästä siitä hyvästä fiiliksestä irti ja palata taas epäsäännöllisyyteen.

Oon yrittänyt miettiä niitä syitä, miksi en saa pidettyä itseäni niskasta kiinni edes ruokavalion suhteen silloin jos jostain syystä liikuntaan tulee tauko? Eikö silloin olisi vieläkin tärkeämpää painonpudotusta ajatellen edes syödä terveellisesti jos liikkumaan ei pääse? Miksi teen aina kuitenkin juuri toisinpäin? Ehkä mulla pitäisi olla joku konkreettisempi tavoite mitä päin puskea?

Olisi kiva kuulla jos siellä on muita samojen asioiden kanssa kamppailevia, mistä saatte motiaaviota? Ja miten pienten lasten vanhempina saisi paremmin otettua sitä aikaa myös itselle?  Ikuisuus kysymyksiä ja kaikennäköistä ollaan koitettu, mutta silti ei jotenkin ole toiminut, ainakaan säännöllinen liikunta..

Itsestähän tämä kuitenkin on pääsääntöisesti kiinni vaikka vaikeuttavia tekijöitä olisi. Oikea "kanava" päälle ja pysyä siinä. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty : )

tiistai 9. syyskuuta 2014

LOPUTON PROJEKTI










Olen aina ollut "koti-ihminen", viihdyn kotona, siellä missä on mulle rakkaat ihmiset. Siitäkin syystä innostus sisustamiseen on varmasti kova. Varsinkin nyt kun olen ollut jo pitkään kotiäitinä, niin kotona tulee pakostakin oltua paljon, ja siinä samalla katseltua talon joka kohtaa ja nurkkaa. Ideoita syntyy ja halu olis kova päästä niitä heti toteuttamaan. Aina se ei onnistu ja ne jäävät hautumaan joksikin aikaa.. Kuulostaako tutulta? Onko täällä muitakin intohimoisia sisustajia ; )

Ja tykkäänkin siitä että sisustus ei ole koskaan valmis, se elää meidän mukana. Tulee erinlaisia tarpeita, kun lapset kasvavat ja tilanteet muuttuvat. Ja ne ihanat vuodenajan vaihtelut ovat taas yksi syy päästä vaihtelemaan tekstiilejä ja lisäämään muita pieniä ajankohtaan sopivia koristeita. On ihanaa kun tulee syksy ja illat pimenevät, saa istua kynttilän valossa ja nauttia.

Se on kuitenkin fakta, että loputtomiin ja koko ajan ei voi omaa kotia tietenkään sisustaa ja siitä onkin kehkeytynyt ajatus, että pitäiskö tästä intohimosta yrittää tehdä ammatti? Tai ainakin alan opiskelu kiinnostaisi, ihan vaan omaksikin iloksi ellei sitten ammatin vaihtoon asti. Oon katsellut erinlaisia opiskelu vaihtoehtoja, mutta ajan riittäminen kaikkeen vähän jännittää. Jo pelkkä ajatus siitä, että olisin välillä iltaisin poissa lasten luota tuottaa jo morkkiksen.. Vai pitäskö välillä ajatella itseäkin ja tehdä jotain haaveiden eteen? Kyllä asioilla on kuitenkin tapa järjestyä. Katsotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Ainahan sitä kuitenkin saa haaveilla!