Uusi harrastus

Heipparallaa. Tässä on muutama päivä vierähtänyt, etten ole kerennyt kirjoittelemaan blogia.
Tänään juttujeni aiheena on lasten harrastukset, koska aloitimme eilen uuden harrastuksen vanhimman poikamme kanssa. Hän on pitkään jo puhunut, että haluaisi pelata jalkapalloa. Etsimme Eliakselle sopivaa joukkuetta ja satuimme löytämään sellaisen ihan tulevan kotimme lähistöltä. Otimme yhteyttä joukkueenjohtajaan ja eilen kävimme tutustumassa treeneihin. Poika oli koko viikon odottanut innoissaan kentälle pääsyä, mutta kun sinne päästiin jännitys oli niin kova, että ensimmäiset treenit seurattiin sivusta. Sunnuntaina mennään kokeilemaan uudestaan, josko sitten päästäisiin jo harjoituksiin mukaan. Joukkue harjoittelee kesällä kaksi kertaa viikossa ja talvella kerran, mikä on minusta kohtuullinen määrä tuon ikäisille.

Kun Elias oli pienempi, kävimme vauvauinnissa ja muskarissa, mutta niiden jälkeen tämä on nyt ensimmäinen oikea harrastus. Aksel, meidän keskimmäinen (kohta kolme vuotias) on käynyt viime syksystä lähtien kerran viikossa Tempputemmellyksessä. Siellä leikitään ja tehdään erinlaisia temppuratoja sekä hypitään trampoliinilla. Aksel on siellä kuin kala vedessä ja nauttii todella paljon!

Muuten me käydään perheen kesken luistelemassa, laskettelemassa, uimassa, pelaamassa pallopelejä, pyöräilemässä ja yleisurheilemassa aina kun siihen on mahdollisuus. Pojat tykkää liikkua ja heillähän sitä energiaa riittää, vaikka koko päiväksi. Mitä lajeja teillä harrastetaan?

Mun mielestä yksi tai korkeintaan kaksi aikataulutettua harrastusta viikossa on ihan maksimi tämän ikäisille lapsille. Mitäs mieltä olette? Ja itse entisenä kilpaurheilijana olen kyllä sitä mieltä, että mitä pidempään harrastukset ovat leikinomaisia, sekä monipuolisia ja niitä tehdään lapsen ehdoilla, niin ollaan oikeilla raiteilla. Sitten kun lapset ovat vanhempia ja jos he itse edelleen haluavat urheilla ja harrastaa tavoitteellisesti jotain lajia, niin tottakai tuemme heitä siinä.
Liikunnallisin terveisin,
Jonna