Everything is not picture perfect

Ajattelin kirjoittaa tänään vähän erinlaisen päivityksen ja todellakin erinlaisin kuvin kuin yleensä.
Olen siis tämän viikonlopun yksin lasten kanssa (1- 4vuotiaiden poikien ), kun mieheni on jääkiekkoturnauksessa. Otin muutaman kuvan miltä kotonamme tällä hetkellä näyttää kun kaikki ei ole ehkä niin kaunista.

Iltapalalla maidot on kaatunut jo kolmeen otteeseen, samaan aikaan Oskarilla kakka on levinnyt niskaan asti ja joka paikka on täynnä ihan sitä "itseään". Esipesin housut lavuaarissa joka meni tukkoon ja sitä sitten yritin pyyhkiä sormet kakassa, kun toiset huutaa samaan aikaan lisää maitoa ruokapöydässä.. Tavaroita on ympäri taloa, pyykkihuone täynnä pyykättävää ja kaikilla väsymys ja "iltavilli" iskee samaan aikaan. Kun on riehuttu ja tapeltu veljen kanssa tarpeeksi kaikki haluaa äidin syliin samaan aikaan ja siinä pitäs yrittää nukuttaa pienimmäinen rauhassa ja mielellään hiljaisuudessa. Raskas päivä takana ja nyt koitti hiljaisuus, sekä aikaa hetki itselle : )

Tällaistahan tämä arki useimmiten on, raskasta mutta myöskin ihanaa ja palkitsevaa. Ja tämänhän te  lukijat tiedätte. Kun itse luen blogeja, luen niitä siksi, että tykkään katsella kauniita kuvia, maisemia, tavaroita, ruoka- annoksia, sisustuksia ja vaatteita. Saan niistä inspiraatiota, vinkkejä ja hyvää mieltä. Ja olisin todella iloinen, jos oma blogini toisi edes jotain noista edellä mainituista, edes jollekkin. Siksi en pahemmin kirjoittele, tai kuvaa arjen haastavia hetkiä. Niitä toki on, enkä halua tai yritä luoda kuvaa, että elämämme olisi jotenkin ruusuilla tanssimista, tai kaikki olisi kaunista ja siistiä koko ajan. Ei ole, haluan vain blogissani keskittyä positiivisiin asioihin ja toivottavasti tuoda jotain iloa tai inspiraatiota / vinkkejä jonkun elämään. Olisi todella kiva kuulla kommentteja aiheeseen liittyen, tai syitä miksi te luette blogeja? Tällainen avautuminen tällä kertaa : )